Minun työtehtäviini kuuluu myös erilaisen materiaalin tuottaminen. Valmistelin pariskunnille, heidän keskinäistä vuorovaikutusta tukevaa materiaalia. Tein eräänlaisen lomakkeen, jossa on lukuisia kysymyksiä parisuhteen eri osa-alueilta. Ajatuksena on, että kummatkin vastaavat kysymyksiin erikseen ja vastaamisen jälkeen pariskunta keskenään keskustelee vastauksistaan. Laadin kyselyä ja mietin kovasti, että miten asettelisin kysymysten sanamuodot siten, että niihin joutuisi löytämään rakentavat ja keskinäistä hyvää vaalivat vastaukset.
Otin tänään lomakkeen testaukseen kotilaboratoriooni. Olen omalta puoleltani kysymyksiin vastannut. Toki mietin niihin vastauksia jo lomaketta laatiessanikin. Nyt parhaillaan on mieheni vuoro vastata kysymyksiin ja kohta me keskustelemme niistä.
Olen kirjoittanut täyttöohjeistuksen pariskunnille ja keskeinen ohje on: vastauksia ei saa arvostella tai arvioida vaan kummankin vastaukset ovat itsenäisiä ja ainutlaatuisuudessaan arvokkaita. Kohta, kun alamme katsoa vastauksiamme yhdessä jää nähtäväksi onko suutarin lapsella kenkiä?
Toivon, että on. Mutta voi kuinka jännittävää on kuulla mitkä hetket hänen mielestään on meidän taipaleella ollut erityisen tärkeitä ja jopa luovuttamattomia hetkiä? Tai mitkä asiat minussa tai tavassani ottaa hänet huomioon saa hänet tuntemaan itsensä onnelliseksi tai tyytyväiseksi. Kyllä on tulossa jännittävä ilta. Mitä jos hän ei hoksaakkaan sanoa niitä mitä olen tässä jo muutamat päivät ehtinyt mielessäni pyöritellä ts, oikeita vastauksia Kuinka maltankaan olla sanomatta niitä ääneen ;)
Ennen kuin menen hänen luokseen taidan vielä muistin virkistykseksi kerrata ohjeet vastausten käsittelyyn. Ohjeet, nuo itse laatimani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)