Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Lapset ja harrastaminen

Olen miettinyt paljon lasten harrastuskuvioita. Olemme esitelleet lapsillemme lajeja laidasta laitaan. He ovat saaneet kokeilla, aloittaa ja lopettaa eri lajien harrastamista. Totisuutta lasten harrastustoiminnassa vierastan. Totisuus on eri asia kuin tavoitteellisuus. Elämä on arkea ja vastuunkantamista monella eri osa-alueella aina uupumiseen asti, harrastuksen kuuluu olla rentouttavaa ja palkitsevaa niin aikuisella mutta aivan erityisesti sen tulee olla sitä lapsella.

Lapseni ovat saaneet jokaisesta kokeilemastaan lajista jotakin takataskuunsa. Voimistelusta kauniin tavan kannatella vartaloaan, lautailusta tasapainoa, ratsastuksesta ihanaa vuoropuhelua eläimen kanssa, jalkapallosta ja jääkiekosta ryhmätyötaitoja, tenniksestä pallosilmää, jne. He osaavat uida, hiihtää, potkia palloa ja selviytyä ryhmässä. Minusta tärkeitä asioita.

Toinen lapsistamme on erityisen innostunut eläimistä ja pitää myös tanssista. Toinen on täynnä energiaa ja virtaa hän saa jääkiekosta ja jalkapallosta. Kumpikin edellämainittu laji on kuulunut lajeihin jotka eivät kuulu mm. mieheni lajeihin vaan ne ovat täsysin hänen omat valintansa

Olemme olleet ilmeisen onnekkaita sillä seuramme valmentajien pelisäännöt ovat huikean pedagogiset. Huomioitavaa on myös se, että vanhemmat ovat lapsentahtisuuteen nojautuvia ja kannustavia. Pojat puolestaan ovat yhteenhitsautuneita kaikesta siitä kannustuksesta, kiitoksesta ja kehumisesta. Saamme aina kenttien laidoilla kuulla ja nähdä surullisia esimerkkejä toisenlaisesta valmennustavasta. Olemmekin pohtineet sitä, mihin tämä heidän valmennustapansa tulee riittämään. Vielä se on riittänyt, sillä jokaisesta pelistä ja turnauksesta tullaan vähintäänkin himein mitali kaulassa kotiin.

Poikin into ja leikkisyys, kaverin tsemppaus ja kannustus ovat omiaan tekemään lajeista ja treenaamisesta mielekkäitä ja rentouttavia. Toivon, että kaikki valmentajat näkisivät pidemmälle tulevaan sillä vahvasti uskon, että tulevia Litmasia näistä ääri harvoin tulee, mutta se on jo itsessään voitto jos näihin poikiin on saatu kylvettyä elinikäisen liikkumisen into ja halu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)