Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Äiti

Mietin tänään, kun katsoin äitiäni, että olen ollut onnekas!

Olen voinut aina luottaa siihen, että äiti on ja pysyy rinnallani. Olen saanut täydellisen rakkauden lämmössä kasvaa kohti aikuisuutta. Vielä aikuisenakin saan tuntea, että äiti on ja pysyy rinnallani. Hän kulkee elämäni arjessa, touhuaa ja häärii. Hän on osa elämäni juhlassa, myötäiloiten. Hän myös iloitsee vilpittömästi lapsistani.

Uskon, että rakkauden jakamiseen voi myös opetella mutta helpompaa se varmasti on jos on saanut sitä myös osakseen. En pidä tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Tähän ikään mennessä on ehtinyt nähdä ja myötäelää monta surullista tarinaa äitiydestä ja siksi olen nöyrän kiitollinen. Kiitollinen siitä, kuinka onnekas olen, kun minulla on hyvä äiti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)