Mietin tänään, kun katsoin äitiäni, että olen ollut onnekas!
Olen voinut aina luottaa siihen, että äiti on ja pysyy rinnallani. Olen saanut täydellisen rakkauden lämmössä kasvaa kohti aikuisuutta. Vielä aikuisenakin saan tuntea, että äiti on ja pysyy rinnallani. Hän kulkee elämäni arjessa, touhuaa ja häärii. Hän on osa elämäni juhlassa, myötäiloiten. Hän myös iloitsee vilpittömästi lapsistani.
Uskon, että rakkauden jakamiseen voi myös opetella mutta helpompaa se varmasti on jos on saanut sitä myös osakseen. En pidä tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Tähän ikään mennessä on ehtinyt nähdä ja myötäelää monta surullista tarinaa äitiydestä ja siksi olen nöyrän kiitollinen. Kiitollinen siitä, kuinka onnekas olen, kun minulla on hyvä äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)