M ja tytär

Meillä oli murrosiän alkumetreillä olevan tyttäreni kanssa tänään aivan superkiva iltapäivä.
Perustimme M ja tytär nimisen "pitopalvelun". Yhtiömme on vielä nuori ja alkuhuumassa. Asiakaskuntamme, se ensimmäinen, on turvallisesti lähisukulainen. Eikä itseasiassa hänkään vielä edes tiedä olevansa asiakas. Teimme meidän mielestämme ihanalta kuulostavan menun huomisille, mummi 60- vuotta, yllätyspäivälliselle. Itse juhlat ovat vasta myöhemmin, mutta ei kai nyt varsinaista syntymäjuhlapäivää voi myöskään ohittaa.

Menu:

• Pariisinperuna-halloumi salaatti
• Sydänmakaroni-tonnikalasalaatti
• vihersalaatti
• perunat ja sitruunalohi
• crusta +levite

• kolmen suklaan juustokakku (Helppo mutta niiin kaunis, kurkkaa ihmeessä) http://miumaumaukas.blogspot.com/2010/03/kolmen-suklaan-juustokakku.html
• koristeltu kääretorttu (pionilaakson ohjetta mukaillen, käykäähän kurkkaamassa tämä upea kekseliäisyys)http://pionilaakso.blogspot.com/search/label/Koristellut%20k%C3%A4%C3%A4retortut
• tuulihattuja
• kahvi

Kaksikkomme toimi yhteen täysin saumattomasti.
Kehityskeskusteluja yhtiössämme ei tänään käyty, mutta sen sijaan tulevaisuuteen suuntavaava hauska ja energinen ideointipalaveri oli työn tuoksinassa käynnissä.
Olisimme jo tänään halunneet ryhtyä koristeluihin, mutta onneksi saimme ohjeita, että maltoimme vielä hetkisen.
Yhtiökumppanit siirtyvät kohta saunan lämpöön. Meillä on siis ilmiselvästi tänään myös TYKY/TYHY ilta.

Näitä yhdessätekemisen hetkiä tarvitaan. Varhaislapsuudessa askartelua ja toisenlaista yhdessä tekemistä on kovastikin.

Nyt, kun lapsen olemassaoleva aika jakaantuu koulutyön lisäksi harrastuksiin, kavereihin ja omaan oleiluun ei aina äidin kanssa puuhastelu ole ykkösasia.
Näin se kuuluukin mennä, napanuoraa venytetään kohti itsenäisyyttä.
Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia. Iloitsen, että saan niitä vielä viettää, sillä tiedän jo nyt, että näitä hetkiä minä vielä joskus ikävöin,
     ikävöin niin,
              että sattuu.
                                <3

Kumpa vain oppisin...käyttämään kännykkääni!

Äitini kauan sitten varoitteli minua nuorista pojista. En arvannut, että varoitus oli tarkoitettu ihan koko loppuelämäkseni. Luulin, että äitini tarkoitti sillä jotakin poikain mielitekoihin liittyvää, mutta äitini on viisas nainen eikä säätänyt varoitusta sen tarkemmaksi. Olisi pitänyt uskoa. Silloin ja edelleen.

Monta sydänsurua olisin nuorena saanut ohitettua ja nyt vanhempana monta nöyryyttävää epätoivon hetkeä, jos olisin uskonut!

Puhelimeni hajosi. Meni kauppaan ja sanoin tarvitsevani puhelimen. Myyjä, tuo ystävällinen nuori poika, kyseli tarpeitani puhelimen suhteen. 

1. Sillä pitää pystyä soittamaan.....ja laskuistani päätellen PALJON
2. Sillä pitää pystyä lähettämään taukoamatonta tekstiviestivirtaa
3. Sillä pitää päästä facebookiin ja sähköpostiin

Olin vaatimuksissani mielestäni kohtuullinen, toisin kuin he laskuissaan. No myyjä kertoi eri puhelinten ominaisuuksista ja sai minut vakuuttumaan nyt tämän nykyisen puhelimeni hienouksista mutta ennenkaikkea HELPPOUDESTA. "Tämä on ihan sika helppo".
Väärin, oi niin väärin oli mennä tuohon lankaan. Ensinnäkin, olisi minun pitänyt muistaa äitini oppi. ei olisi pitänyt uskoa nuorta poikaa. Se mikä on hänelle, aivan oikeastikin helppo ei näemmä ole minulle +-40 vuotiaalle lainkaan helppo.

Ystäväni kuuli samaisen myyjän esitelleen jollekin toiselle samaista puhelinta sanoen "tässä on ihan v&%#¤n paljon pelejä". Kiitos nuoren pojan tilanneälystä ettei käynyt minulle kauppaamaan samoilla ominaisuuksilla.  Listalleni kun nuo pelit eivät juuri kuuluneet, ei vaikka niitä olisi tuo nykyiseksi mittayksiköksi vakiintunut v#¤"!&.

Käyttöohjettahan ei kyseisiin aparaatteihin enää tule, koska kaiketi kaikkien älyllinen elämä on katsottu olevan sitä luokkaa, että käyttöjärjestelmät ovat asennettu aivojen loogiseen järjestelmään jo vauvaiän muskarien piilo opetussuunnitelmassa tms. Löysin nettisivuilta tanskan kielisen version. Voinen nyt paljastaa, että sattumalta tanska ei kuulu kielivalikoimani vahvimpiin kieliin tai sanotaanko etten ole vielä päässyt kyseiseen terminologiaan.

Toisaalta samapa tuo. Ystävällinen puhelinneuvonta ohjasi minut polulle josta löytyi suomen kielinen versiokin. Ei auta. Selkeästi etäisesti suomenkielisiä sanoja muistuttavia sanoja peräkkäin mutta joiden kokonaisuuden merkitys jää minulle mysteeriksi. Huokaus.

Puhelimen vastausnappi on kummallinen, en tiedä oikeasti pitääkö sitä hipaista vai painaa. Kumpikin toimii satunnaisesti, mutta ei silloin kuin tarvitsisi.

Olin tilaisuudessa jossa en olisi suonut, että puhelin soi ja laitoin puhelimen "omasta mielestäni" äänettömälle. No äänettömäksi melko äänekäs. Raivoisa pimputus alkoi kuulua käsilaukusta ja minä hätäpäissäni revin koko laukkuni siällön esille. Puhelimeni ei sammunut vaikka painoin mitä nappia hyvänsä.  Ei olisi auttanut vaikka olisin takonutkin sitä, sillä kyseessähän on super kestävä puhelin :)

Tämän pyhelimen ennakoivaa tekstinsyöttöä en kertakaikkiaan pysty ennakoimaan. Lähetin ystävälleni viestin, että mieheni ja poikani ovat matsissa. Sana matsissa muuttui naisissa ja samalla lauseen sisältö sai uuden avarakatseisemman sisällön, ihan tahtomattani.

Puhelin on oikeasti hieno ja hyvä ja otankin kaikki syyt omaan piikkiini, se on selvä. Haluaisin vain olla ilman opettelua siinä tilanteessa jossa kaikki toiminnot käyvät helposti ja osaisin näppärästi siirtyä palveluista toiseen. 

Tuskailin äidilleni tätä hienoa aläypuhelintani mutta hänen lakoninen kommenttinsa oli vain
"Sanoitko ÄLYpuhelin, no niin M, siinä olisi ilmeisesti pitänyt omistajallakin olla sitä"

Kiitos äiti opetuksista, nyt uskon ne  <3


P.S tervetuloa lukijoikseni Wihtori sekä Tiitiskä, teitte minut iloiseksi!

Lunta, eih!

En ole talven ystävä, mutta  olen ymmärtänyt, että minun tämänhetkinen sijoituspaikkani näyttänee nyt olevan Suomi ja lumeen sen mukana on totuttava. Olen ymmärtänyt myös sen, että se on myös pukeutumis- ja asennoitumiskysymys. Olen siis pukeutunut asianmukaisesti ja suhtautunut myönteisesti, mutta joku raja se lienee tällä mielikuvaleikilläkin.  En vain jaksa kinoksia, huonoa ajokeliä, en kylmyyttä, en kuivatettavia toppavaatteita, en lumipalloja koiran vatsakarvoissa, en lumitöitä, en, en, en ja vielä kerran en.

En usko, että pystyisin edes syvähypnoosissa likistämään itsestäni pienen pientä ilonpisaraa tästä kelistä. Mutta onneksi en elä keskellä jääkautta vaan tiedän, että tämä loppuu tälläkin kertaa enemmin tai myöhemmin. Juuri nyt toivoisin, että ennemmin mutta jos se kuitenkin on myöhemmin niin onneksi ajatuksissani voin siirtyä hetkeen jolloin kuuma rantahiekka polttaa jalkojen alla, kylmä vesipullo kädessäni katselen sinistä merta, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu.......

Selitän ja ihmettelen itsekin miksi?

Minulla on kaksi kotia. Ihan omasta ja vapaasta tahdostani olen järjestänyt itseni, en kahden asunnon loukkuun, vaan kahden kodin elämään. Toinen kotimme on omatekemämme, pieni suuri unelma, omasta mielestämme viehättävässä paikassa metsän ja kallioiden siimeksessä. Toinen kotimme on kappale tuulta, merta ja rantaa ulkomailla. 

Pieni mererantapaikkamme ei ole vuosien unelmoinnin tuloksena syntynyt harkittu ratkaisu vaan ennemminkin hetkeen tarttumiseen uskaltautuminen. Toiset säästävät eläkkeitä, toiset sijoittavat osakkeisiin, me maksamme koteja.  Ajatus oman paikan hankkimisesta ulkomailta kuulostaa elitistiseltä. Jos olisimme hankkineet kuivan maan mökin jostain takamailta, kukaan ei pitäisi sitä "ökyilynä". Miksi sitten itsekin noloilen sanoessani, että meillä on asunto ulkomailla. Hinnallisesti se on kuin uuden auton ostaminen mutta samapa tuo, noloilen.

Se ei ole sijoitusasunto tai lomahuvila, se on meidän koti. Ei kotia tarvitse selittää. Koti on paikka, jossa vietetään elämän tärkeitä hetkiä, harjoitellaan elämän taitoja, levätään, kerätää voimia, kutsutaan ystäviä käymään jne.  Me olemme nyt harjoitelleet elämistä niissä kahdessa kodissa. Olemme pikkuhiljaa ottaneet omaksemme uuden paikan kujat ja oppineet kulmat. Minusta oli häkellyttävän ihana tunne, kun erään kerran saapuessamme merenrantapaikkamme pihaan tunsin meren tuoksun ja samalla kertaa sisälläni läikähti. Olen tullut kotiin!

Kevättä kulkurin rinnassa

Se tulee joka vuosi kuin muuttolinnut. Tänä vuonna se vain yllättää aikaisella saapumisellaan. Perheeseemme kuuluva kulkukatti kaivaa sielunsa sopukoista talviuniensa jälkeen kulkurin luonteensa. Tätä toimintoa hän harrastaa öisin. Mutta menisi sitten pihalle ja pysyisi siellä. Ei, ei, ei kulkurin sielu on kuitenkin hyvin helposti omaksunut sisäkissojen luontaisedut ja syö mieluiten tasaisiksi kuutioiksi pilkottua whiskassia kastikkeella sekä pissii kristallihiekkaan. Ymmärtäähän sen nyt, että ulkoillessa tulee nälkä ja pissihätä. Sisälle on siis päästävä ja taas sen jälkeen ulos ja josko taas sisälle ja mitä jos vielä kerran ulos.

Mietin mitä tuo leikattu kulkuri siellä edes tekee? En mieti sen enempää, koska yölliset heräämiset muuttuisivat vieläkin järjettömimmiksi jos ymmärtäisin, että kissa istua tuijottaisi vain koloa josta saattaisi joskus ja kenties vielä tulla hiiri.

Paasto

Olen usean vuoden ajan paastonnut ennen pääsiäistä. Minusta sen aloittaminen tulee joka vuosi yhtä yllättäin, aivan kuten talvi.  En ole uskaltautunut pidemmälle täyspaastolle, sen ainoa kokeiluni jälkeen jolloin viidentenä päivänä minusta tuntui kuin olisin tehnyt hidasta ja kivuliasta kuolemaa. Päätin päänsärystä ja oksentamisesta heikkona että siihen en enää lähde. Olen kuitenkin lukenut  http://pientaelamaaetsimassa.blogspot.com/ blogista kuinka Marikka on löytänyt hyvän paasto ohjeen.
Se alkoi minuakin kiinnostaa.

Tänä vuonna olen luopunut herkuttelusta viikolla(se on paljon se), olen luopunut lihan syönnistä, olen luopunut alkoholista( mieheni hymähtää tälle kohdalle, koska hänen mielestään oma alkoholinkulutukseni on sitä luokkaa, että siitä luopuminen ei ole oikeaa kilvoittelua). Näiden lisäksi aloitin kolmen päivän täyspaastolla edeten neljäntenä päivänä siihen missä se on tällä hetkellä.   Ruokavalioni on siis 4/5 nesteitä. Yhden ruuan syön päivän aikana, toki kevennetyn version siitä. Haluan säästää sen yhden ruuan perheen yhteiseen ruokailuhetkeen. Viime maanantai ja tiistai olivat kauheat päivät. Minusta tuntui, että ruokaa on siellä ja tuolla ja kaikkialla tuoksuu vain ihanat herkut. Oliko minulla sitten oikeasti nälkä. Oli minulla ehkä vähän. Vähän, siihen valtavaan mielitekoon verrattuna.

Pikku hiljaa viikon edetessä energisyyteni on kasvanut. Olen puuhastellut ja ulkoillut, olen ollut virkeä vielä iltaisinkin. Nälkää minulla ei ole ollut enää. Mieliteotkin ovat vähentyneet.
Ihoni kertoo omalla kielellään, kuinka epäterveellistä elämää olen jälleen viettänyt ennen paastoa. Ihoni on pienillä näppylöillä, kun rasva ja epäpuhtaudet tulevat ulos.  Ihminen on uskomaton, kun syö itselleen vanhingollista ruokaa. Miksi? En tiedä, mutta sitä minulla on tämän paaston ajan aikaa ihmetellä ja vastausta etsien pohtia. Kaikkea tätä varten on paasto.

Ihana ja sielukas Fredrika kuvaa paastoa blogissaan ennen aloittamistaan aivan valtavan osuvasti näin:
 "Ajatukset alkavat myös siirtyä jo paaston puolelle sillä huomisen jälkeen alkaa vuoden paras, selkein ja helpoin ajankohta.

Jostain syystä paasto yllättää minut joka vuosi. Kuvittelen luopuvani jostain, mutta hyvin nopeasti käy selväksi, että minulle annetaan lepo ja vapaus"

http://fredrikajohnson.blogspot.com/search?updated-max=2012-02-22T20:51:00%2B02:00&max-results=15

Terveisin M

Järjestyksen lumo

Teimme viikko sitten aika perustavan siivouksen. Putsasimme nurkkiin lojumaan jääneet pussit ja pöydille kertyneet nämä pitäisi lukea pinot pois. Loimme uudestaan samoille asioille tiloja ja paikkoja. Se oli itseasiassa mukavaa yhdessä puuhastelua. Viikko on kulunut ja huomaan, kuinka helposti orastava kaaos voi syntyä. Pelit jäävät pelaamisen jälkeen lojumaan, lehtipino kasvaa, "en tiedä mihin tämän laittaisin" ei löydä paikkaa, urheilukassit valtaavat eteisen. Perusjärjestys oli olemassa joten tänään tuo järjestely vei vain 10 minuuttia ja kaikki oli jälleen ojennuksessa. Toinen 10minuuttia niin oli jo imuroitu. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. Voisi luulla, että meillä on aina näin. Tai niin onkin, ainakin tästä eteenpäin ;)

Terveisin M

sinua siunata tahdon

Ystäväni on palaamassa pitkältä matkaltaan. Matka ei ehkä ole fyysisesti pitkä mutta henkisesti äärettömän pitkä. Hän oli jättämässä jäähyväiset rakkaalle äidilleen. Tilanne on ehkä ollut arvattavissa jo muutamien viikkojen ajan mutta lähtö on silti kaikessa lopullisuudessaan yllätyksellinen. Yllätyksellisyyttä on varmasti myös omassa itsessä viestin herättämät tunteet ja ajatukset. Hetki, jolloin rakas ihminen on poissa on niin voimakas, että monet ennalta ajatellut asiat menevät uusiksi. Se mikä tuo lohdun voi muuttua. Sosiaalisinkin ihminen voi haluta olla kuin kissa omassa rauhassaan, nuolla haavansa ja kerätä voimiaan uuteen alkuun. Toinen haluaa kuuntelijan surulleen. En tiedä mitä ystäväni haluaa, mutta tänään olen ajatelllut häntä koko päivän. Olen laittanut ruokaa ja leiponut hänelle.  Hellan äärellä, uunin lämmössä olen taukoamatta ollut rukouksissani hänen matkakumppaninsa. Käteni ovat valmistaneet ruokaa helpottaakseni hänen arkeaan. Mieheni on tehnyt heidän pihansa lumityöt. Emme tee niitä sen vuoksi, että saisimme kiitollisuutta. Ei, ei mitenkään sellaista.  Mieleeni nousee vanha kristillinen tapa siunata kätten päälle panemisella. se on kaunis ja voimakas elävä rituaali kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tänään olen siunannut ystävääni, en kätten päälle panemisella vaan leipoen ja laittaen ruokaa. Toivon hänelle lohtua ja helpotusta, toivon hänelle voimaa ja muistoista ammentamista ja mielessäni toivon, että häntä voisi kaikessa tässä helpottaa myös ajatus jälleennäkemisestä. Tyhjä risti kertoo voitetusta kuolemasta. Se ei poista surua mutta toivottavasti se voisi olla ajatuksena kuitenkin lohdullinen.

Terveisin M

aloittaminen

olen pidemmän aikaa pohtinut sitä, että aloittaisin pitämään blogia. Tähän ikään mennessä olen oivaltanut sen, että yhden asian tai ilmiön äärelle en jaksa enää seisahtua vaan haluan katsella asioita milloin mistäkin näkökulmasta. Ei siis jotakin yhden asian blogia, joita toki itse mielelläni luen mutta tuskin osaisin kirjoittaa. Toinen oli nimi! Pyysin apuja ystäviltäni nimen luomisen suhteen. Olisin halunnut nimen, joka olisi oivaltava, monikerroksinen ja jopa hauska. Olin ajatellut, että jotenkin elämän höttöinen marenki ja vastapainon sitruuna voisi näkyä nimessä. Toisaalta rakas meri kirvoitti mieleen ajatuksia joihin liittyi meriteeman sanat. Mitään ylitse muiden ei löytynyt ja siksi monista ehkä latteakin terveisin M. Sillä kuitenkin mennään ja varmasti pärjätään. Nimikohu on syntynyt Ruotsissa pienen ihanan prinsessan nimestä. Estelle Silvia Ewa Mary on oikein passeli nimi uudelle prinsessalle. Onhan sen valinneet häntä hartaasti kaivanneet ja odottaneet äiti ja isä. Silloin, kun nimi on annattu niin sen jälkeen pulinat pois ja sillä mennään! Paljon onnea Estelle <3

terveisin M