Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

M ja tytär

Meillä oli murrosiän alkumetreillä olevan tyttäreni kanssa tänään aivan superkiva iltapäivä.
Perustimme M ja tytär nimisen "pitopalvelun". Yhtiömme on vielä nuori ja alkuhuumassa. Asiakaskuntamme, se ensimmäinen, on turvallisesti lähisukulainen. Eikä itseasiassa hänkään vielä edes tiedä olevansa asiakas. Teimme meidän mielestämme ihanalta kuulostavan menun huomisille, mummi 60- vuotta, yllätyspäivälliselle. Itse juhlat ovat vasta myöhemmin, mutta ei kai nyt varsinaista syntymäjuhlapäivää voi myöskään ohittaa.

Menu:
  • Pariisinperuna-halloumi salaatti
  • Sydänmakaroni-tonnikalasalaatti
  • vihersalaatti
  • perunat ja sitruunalohi
  • crusta +levite




Kaksikkomme toimi yhteen täysin saumattomasti.
Kehityskeskusteluja yhtiössämme ei tänään käyty, mutta sen sijaan tulevaisuuteen suuntavaava hauska ja energinen ideointipalaveri oli työn tuoksinassa käynnissä.
Olisimme jo tänään halunneet ryhtyä koristeluihin, mutta onneksi saimme ohjeita, että maltoimme vielä hetkisen.
Yhtiökumppanit siirtyvät kohta saunan lämpöön. Meillä on siis ilmiselvästi tänään myös TYKY/TYHY ilta.

Näitä yhdessätekemisen hetkiä tarvitaan. Varhaislapsuudessa askartelua ja toisenlaista yhdessä tekemistä on kovastikin.

Nyt, kun lapsen olemassaoleva aika jakaantuu koulutyön lisäksi harrastuksiin, kavereihin ja omaan oleiluun ei aina äidin kanssa puuhastelu ole ykkösasia.
Näin se kuuluukin mennä, napanuoraa venytetään kohti itsenäisyyttä.
Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia. Iloitsen, että saan niitä vielä viettää, sillä tiedän jo nyt, että näitä hetkiä minä vielä joskus ikävöin,
     ikävöin niin,
              että sattuu.
                                <3

3 kommenttia:

  1. Vau, kyllä mummi varmaan ilahtuu. Kuulostipa ihanalle iltapäivälle, teillä tuntuu olevan nämä työsuhde asiat oikalla tolalla. Samaa ei aina voi sanoa aikuisten työmaailmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wihtori, uskon kyllä, että ilahtuu. Hän nyt tosin ilahtuisi vaikka olisi mikä hötterstötters tarjolla, mutta innostuin noiden blogien myötä kokeilemaan. Olen nyt hurahtanut näihin blogien maailmaan. Kiitos innostuksesta <3

      Poista
  2. Kiitos vierailusta blogissani. Eilen täällä jo käväsinkin, mutta niin kiireeellä ettei ollut kommentointiin aikaa.

    Tervetuloa leivontabloggaajien maailmaan. =) Herkullisen kuuloinen menu...

    VastaaPoista

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)