Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Lunta, eih!

En ole talven ystävä, mutta  olen ymmärtänyt, että minun tämänhetkinen sijoituspaikkani näyttänee nyt olevan Suomi ja lumeen sen mukana on totuttava. Olen ymmärtänyt myös sen, että se on myös pukeutumis- ja asennoitumiskysymys. Olen siis pukeutunut asianmukaisesti ja suhtautunut myönteisesti, mutta joku raja se lienee tällä mielikuvaleikilläkin.  En vain jaksa kinoksia, huonoa ajokeliä, en kylmyyttä, en kuivatettavia toppavaatteita, en lumipalloja koiran vatsakarvoissa, en lumitöitä, en, en, en ja vielä kerran en.

En usko, että pystyisin edes syvähypnoosissa likistämään itsestäni pienen pientä ilonpisaraa tästä kelistä. Mutta onneksi en elä keskellä jääkautta vaan tiedän, että tämä loppuu tälläkin kertaa enemmin tai myöhemmin. Juuri nyt toivoisin, että ennemmin mutta jos se kuitenkin on myöhemmin niin onneksi ajatuksissani voin siirtyä hetkeen jolloin kuuma rantahiekka polttaa jalkojen alla, kylmä vesipullo kädessäni katselen sinistä merta, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu.......




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)