Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kevättä kulkurin rinnassa

Se tulee joka vuosi kuin muuttolinnut. Tänä vuonna se vain yllättää aikaisella saapumisellaan. Perheeseemme kuuluva kulkukatti kaivaa sielunsa sopukoista talviuniensa jälkeen kulkurin luonteensa. Tätä toimintoa hän harrastaa öisin. Mutta menisi sitten pihalle ja pysyisi siellä. Ei, ei, ei kulkurin sielu on kuitenkin hyvin helposti omaksunut sisäkissojen luontaisedut ja syö mieluiten tasaisiksi kuutioiksi pilkottua whiskassia kastikkeella sekä pissii kristallihiekkaan. Ymmärtäähän sen nyt, että ulkoillessa tulee nälkä ja pissihätä. Sisälle on siis päästävä ja taas sen jälkeen ulos ja josko taas sisälle ja mitä jos vielä kerran ulos.

Mietin mitä tuo leikattu kulkuri siellä edes tekee? En mieti sen enempää, koska yölliset heräämiset muuttuisivat vieläkin järjettömimmiksi jos ymmärtäisin, että kissa istua tuijottaisi vain koloa josta saattaisi joskus ja kenties vielä tulla hiiri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)