Selitän ja ihmettelen itsekin miksi?

Minulla on kaksi kotia. Ihan omasta ja vapaasta tahdostani olen järjestänyt itseni, en kahden asunnon loukkuun, vaan kahden kodin elämään. Toinen kotimme on omatekemämme, pieni suuri unelma, omasta mielestämme viehättävässä paikassa metsän ja kallioiden siimeksessä. Toinen kotimme on kappale tuulta, merta ja rantaa ulkomailla. 

Pieni mererantapaikkamme ei ole vuosien unelmoinnin tuloksena syntynyt harkittu ratkaisu vaan ennemminkin hetkeen tarttumiseen uskaltautuminen. Toiset säästävät eläkkeitä, toiset sijoittavat osakkeisiin, me maksamme koteja.  Ajatus oman paikan hankkimisesta ulkomailta kuulostaa elitistiseltä. Jos olisimme hankkineet kuivan maan mökin jostain takamailta, kukaan ei pitäisi sitä "ökyilynä". Miksi sitten itsekin noloilen sanoessani, että meillä on asunto ulkomailla. Hinnallisesti se on kuin uuden auton ostaminen mutta samapa tuo, noloilen.

Se ei ole sijoitusasunto tai lomahuvila, se on meidän koti. Ei kotia tarvitse selittää. Koti on paikka, jossa vietetään elämän tärkeitä hetkiä, harjoitellaan elämän taitoja, levätään, kerätää voimia, kutsutaan ystäviä käymään jne.  Me olemme nyt harjoitelleet elämistä niissä kahdessa kodissa. Olemme pikkuhiljaa ottaneet omaksemme uuden paikan kujat ja oppineet kulmat. Minusta oli häkellyttävän ihana tunne, kun erään kerran saapuessamme merenrantapaikkamme pihaan tunsin meren tuoksun ja samalla kertaa sisälläni läikähti. Olen tullut kotiin!