viime yönä oksupoksu-kerhoon liittyi myös poikamme. Nyt siis olen sairastuvan hoitajana, kun kuopukseni nukkuu (onneksi) pois yön oksennuskoettelemuksiaan. Kurjaa. Olo on kuulemma edelleen heikko ja oksettava.
Tuossa pojassa ei ole yhtään ylimääräistä rasvaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä mistä hän voisi muutaman päivän ottaa "vararavintoa". Paijalilin äsken ennen hänen nukahtamistaan häntä. Tuo kaukaloiden ja pelikenttien pikkusankari oli kuin kissanpentu käpertyessään syliini.
Mietin, että hän täyttää kohta 10 vuotta ja silloin minulla ei ns. enää olisi oikeutta jäädä hoitamaan lasta kotiin. Mikään maailman voima ei kuitenkaan saisi minua jättämään poloista kotiin yksinään sairastamaan. Ei mikään ja raha niistä pienin este olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)