Sairastaessani kotona, soitti ystäväni Fredrika minulle ja sanoi heti puhelun alussa, että tämä on säälipuhelu. Kiitos, minusta on hyvä tehdä asiat heti selviksi. Sain vatsatautini ja juhlilta poisjäännin vuoksi sääliä ja sympatiaa ja näiden lisäksi vielä muutamat mukavat naurut.
Fredrika ja minä pohdimme nykyajan brunssi-innostusta. Näin maalaiselämää viettäessäni olen haistanut brunssi-ilmiön facebookista. Ihmiset kertovat olleensa siellä ja täällä brunssilla.
Minulle brunssi on kuulunut vappupäivään, ei joka sunnuntaihin. Meidän ruotsinkielisille ystävillemme se kuuluu ollennaisena osana tapaamisiin mutta umpisuomenkielisten kulttuuriin se tuntuu kuin päälleliimatulta.
Vastustan sotaa, vastustan eläinten huonoa kohtelua, vastustan kiusaamista kaikkine sen alalajeineen. En minä siis brunssia nyt vastusta, se olisi turhan vahva ilmaus. Mutta ihmettelen mistä tämä yhtäkkinen into tuohon ylihinnoiteltuun brunssiin on lähtenyt?
Onko tuo brunssi tullut jäädäkseen kuten aikanaan lattet, macchiatot yms. osaksi suomalaista kahvilakulttuuria.
Eräs rouva ollessaan kahvilassa tunsi silminnähden olonsa kiusaantuneeksi nuoren kahvilatytön kysyessä
- Mitäs sä otat?
- kahvin
- Joo mut siis minkä kahvin?
- anna vain kahvi, mikä tahansa.
Rouva lähti pahvimuki kädessä ihmetellen tiskiltä pöytäänsä.
Minä olen tulevaisuuden rouva joka ei oikeasti tiedä mitä tilaisi kahvilassa. Tänään se näyttäisi olevan se, etten oivalla kuinka olennainen osa brunssi voisikaan olla elämässäni ja huomenna se on joku muu.
Varma asia on kuitenkin se, että minä olen pudonnut kelkasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)