Naistenpäivä

Olen koko elämäni kasvanut ympäristössä, että minut on otettu huomioon. Olen tullut kuulluksi ja nähdyksi. Minulle naiseus ei ole ollut koskaan este mihinkään työhön mutta ei myöskään ole ollut lisäansio. Minä olen kasvanut veljien kanssa, jotka ovat huolehtineet minusta ei ehkä niinkään sen vuoksi, että olen tyttö vaan sen vuoksi, että olen pikkusisko. Isäni lempeän ja hyväksyvän katseen alla olen varttunut kohti naiseuttani. Äitini on opastanut minua tytön ja naisen maailmaan antaen minulle tilaa löytää se, kuka ja millainen itse olen. Ulkoisesti tosin olen hänen kopionsa.
Aviomieheni on ottanut minut huomioon tasavertaisena kumppanina. olen melko puuhakas ja omatoiminen nainen, joten mieheni ei ole joutunut ikään kuin kannattelemaan minua käytännön asioissa. Olen kuitenkin hänelle tärkeä naisena ja sen hän on osannut minulle myös vuosien varrella näyttääkin.

Naisena olen muuttunut kovastikin. Olen joutunut näkemään itseni aivan erilaisessa vartalossa, kuin se mihin olin tottunut. Olen joutunut näkemään itseni heikkona, sairaana, täysin muiden autettavana ja kasvanut siihen ajatukseen, että me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme. Olen nähnyt hiusteni menetyksen(kuten myös uuden kasvun).Olen kaikessa siinä tuntenut kuitenkin olevani nainen. Olen ajatellut, että vartaloni ja minuuteni ovat elämäni karttakirja. Siinä näkyy eletyt päivät ja hetket. Siinä näkyy oma huolimattomuuteni mutta siinä näkyy myös se rakkaus jota olen saanut osakseni.

Tänä naistenpäivänä ensimmäistä kertaa hätkähdin ajatukseen, että vaikka minulle naistenpäivän viettäminen ei ole ollut tärkeää. Koskaan eikä millään muotoa, on se sitä tyttärelleni. Tuolle pikku naiselleni, joka on kasvamassa tyttöydestä kohti naiseutta.
Hänellä on isä, jonka lempeän ja hyväksyvän katseen alla hän saa kasvaa. Minä pyrin olemaan hänen matkakumppaninsa naiseuteen siten miten hän tarvitsee, joskus lähempänä ja joskus kauempana. Hän näkee isoäideissään hienot esimerkit naisista, jotka antavat tärkeän mallin erilaisista tien löytämisistä naisina. Mutta tänä vuonna huomaan hänen kaipaavan myös erityisen huomion siitä, että hän on jo pikku nainen. Tiedän mieheni muistavan minua, kuten aina, hänelle se on tärkeää vaikka ihan oikeasti se nimenomainen päivä ei ole sitä minulle, mutta haluan antaa sen hetken myös hänelle.
Hän saa miehenä muistaan omaa vaimoaan. Hän antaa käytöksellään myös esimerkin pojallemme. Itse myös oivallan, että naisena olen ollut etuoikeutettu saadessani kantaa tuota pientä lintustamme sisälläni, antaa ravintoa ja auttaa kasvuun. Tänään se on toisella tapaa kasvuun auttamista ja varustamista.

Tänä vuonna tuo pikku lintusemme on edennyt elämässään vaiheeseen jolloin tunnustellaan, harjoitellaan ja etsitään sitä, kuka minä olen kaikella tapaa ja yhtenä osana siihen kuuluu ehdottomasti kuka ja mikä minä olen naisena.

Tänä vuonna meillä siis vietetään naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää teille itsekullekin.
terveisin M