Taiteessa on termi sekatekniikka, se sopii mielestäni elämään kokonaisuudessaakin. Jos rohkenee käyttää sekatekniikkaa voi lopputulos olla yllättävä, yllättävyydessäänkin juuri sopiva. Kaikkea tarvitaan: elämän kepeää ja höttöistä marenkia kuin myös kirpeää sitruunaakin. Tämä blogi on sekatekniikkaa kaikella tapaa. Läpikulkevana pohjavirtana kulkee kuitenkin huumorilla höystetty kiitollisuus.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

ystävien innostus

Mietin tänään, kuinka meille Pärnu on koti jonne usein kutsumme ystäviämme matkaan. Se on hauskaa ja tunnelma on aina leppoisaa lomatunnelmaa. Huomaan kuinka nytkin matkaan lähtevä ystäväperhe on innoissaan ja minä en oikein osaa lähteä innostukseen mukaan. Se on hölmöä, sillä minusta on todella ihana, kun he tulevat. Pärnu on minulle koti ja harvoin olen Suomen kodistanikaan kauhean innoissani ja touhussani, siksi minusta on varmaan vaikea intoutua suunnittelemaan matkaa.

Olen läsnä 100%, kun meillä on ystäviä kylässä, esittelen ja lähden kaikkeen mukaan, kun joku puolittaisen sanankin vihjaisee mutta näemmä etukäteen minun on vaikea enää innostua suunnittelemaan. Ehkä  se johtuu osittain myös siitä, että lapsemme ovat vaiheessa jossa on mahdollista elää jo hetkessä kiinni ilman tiukkoja aikatauluja nukutuksineen ja ruokailuineen. Se on ollutkin vapauttavaa elää elämässä mukana, kääntää nokka sinne mihin kulloinkin mieli tekee, olla velvoitteista vapaa ja tarttua hetkeen.

2 kommenttia:

  1. Pakko taas kommentoida ...
    sain jotenkin kiinni kirjoituksestasi.
    Se minun kummitätini siellä punaisten bussien maassa sai minut teini- ja varhaisaikuisuus- vuosinani aina jouluksi ja joskus jopa kesälomaisin luoksensa ja minulla oli aina lähtiessä jotenkin höpsö olo. Oli ihana lähteä lomalle, mutta tavallaan aina menin kotiin. Siksi kavereiden "Ihanaa, pääset ulkomaille!" -vouhotukset menivät aina vähän ohi ... jos lentokenttä oli siihen aikaan tuttu lähes jokaista soppea myöten, niin miksei sitten kummitädin koti?! Menin kotiin, jonne matka vain tehtiin lentokoneella.
    Ja ihanaa se tietenkin oli, mutta ... hämmentävää. Tuttua. Turvallista. Erilaista, mutta tuttua!
    Ihanaa sunnuntain jatkoa sinne!!
    Doris (ilman kirjautumista)

    VastaaPoista
  2. Juuri noin Doris ajattelen, menen kotiin jonne matka vain tehdään laivalla. Ihanaa se juurikin on, mutta tuttua. On siis ristiriitaista, kun ei halua latistaa kenenkään intoa tms. eikä näyttää siltä, että en haluaisi suunnitella, en vain enää pysty. Tiedän, että tulemme käymään pakolliset kampaajat, uinnit, ostokset ja ravintolat mutta tuon tarkempaan en pysty kuin kampaajien osalta, ne ovat keskiviikkona kello 15 :)

    VastaaPoista

Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)