Tiesin tyttäreni saapuessa tallilta, että jokin on vinossa. Alakulo ja herkkyys oli käsinkosketeltavissa.
vain hetki kului ja pieni tyttö kapsahti kaulaani.
"Paras ystävä muuttaa pois"
Tämä ystävyys on ollut kuin taivaan lahja tytölleni. Kuukauden päästä hän hyvästelisi rakkaan ystävänsä.
Ystävän, jonka kanssa on ollut mutkatonta, helppoa, läheistä.
Ystävä, jonka kanssa sovitaan menot ja päällelaittamiset. Ystävä, jonka kanssa on leikitty hevostallia ja käyty tallilla. Ystävä, jonka olemassaoloon on voinut luottaa.
Ystävän olemassaolo on levollisuutta monella tapaa. Levollisuutta yhdessäollen ja levollisuutta yksin olossa, koska tietää ystävän olevan olemassa.
Yhtäkkiä asetelma on toinen.
Kuka on minun kanssani nyt koulussa? kenen kanssa kuljen kouluun? kenen kanssa olen koulun jälkeen?
Yhtäkkiä ei ole vastauksia, on vain kysymyksiä.
Rakas lintunen, en tiedä niihin vastauksia mutta minä olen kanssasi.
Pidän sinusta kiinni, itke surusi äidin olkapäähän.
Istun sänkysi reunalla ja kuuntelen.
Kuuntelen sen mitä haluat minulle sanoa.
Sanat ja sanattomuuden.
Minuun koskee, koska ymmärrän, että enää en voi puhaltaa pipiä pois.
Tässä murheessa voin olla tukenasi mutta pois en sitä saa.
Mutta olen kanssasi niin pitkään kunnes tulee hetki, jolloin aurinko jälleen paistaa.
Juuri nyt toivon, että syvällä sisimmässäsi on se luottamus, jonka varassa tiedät sen vielä paistavan.
Sen luottamuksen, sinulle lintunen, olemme aina halunneet elämästä välittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos postistasi, on mukava saada sitä :)