Olin aikoinaan viisi vuotta kotona, saatavilla ja läsnä. Sen jälkeen olin kaksi vuotta töissä siten, että mummi hoiti lapsia ja sen jälkeen jäin töistäni osittaiselle hoitovapaalle, jotta olin neljä vuotta kotona kaikki iltapäivät. Olen siis ilmeisesti nyt tyttäreni kohdalla ollut kiintiön täyteen. Läheisyyttä ja läsnäoloa on tankattu ja nyt olisi kiva olla yksin. Muistanhan sen toki itsekin, kun söin yhden kokonaisen vuoden välipalaksi jäätelöä vohvelimuruilla, kun yksikseni pääsi touhuamaan. Sai lukea lehtiä, kuunnella musiikkia ja olla. Mistä minä nyt enää muistaisin.
Meillä on siis pienoinen tarveristiriita: Minulla on tarve saada olla, ajatella rauhassa kotikulmissa. ja valmistella juuri nämä työtehtävät kotona. Tyttärelläni halu olla yksin kotona.
Kysyin mitä minä täällä nyt häiritsen, hän tyytyi vain vastaamaan lakonisesti "kaikkea".
:) meillä vielä kuopus jaksaa iloita siitä, että äiti on kotona iltapäivisin koulusta tullessa, mutta nuo isommat vähät välittää. Ja tod. tuntuu siltä, että olen vain tiellä Useammin kuin kerran 12 v. kommentoi "Voisitko mennä pois keittiöstä, mä teen syötävää !"
VastaaPoista